torstai 13. heinäkuuta 2017

Se toisenlainen loma

Lomalta paluu on hitaasti käynnistynyt ja mieli on vielä osittain jumissa jossain Soğuçakin kylän vihreissä rinteissä ja vapaana juoksevien kanojen kyläteillä. Irtautuminen kiireettömistä tunnelmista takaisin miljoonkaupungin kakofoniaan on saanut tutkailemaan kiinteistöjen hintoja kylissä ja raivoamaan kaoottisessa liikenteessä. Eikö aina voisi olla hieman lomalla?


Lomalle lähtö tapahtui viime tingassa eikä kenelläkään ollut tarkkaa mielikuvaa mihin olemme
matkalla. Varasimme majapaikan Airbnb-palvelusta, jossa tärkein kriteerimme oli mahdollisuus ottaa koira mukaan, tarjonta supistui melkoisesti sen myötä. 10 päivän todella edullinen majapaikka osoittautui nappivalinnaksi perheellemme, joka halusi omaa rauhaa, luontoa ja mahdollisuuden tutustua alueeseen autoillen.


Majapaikkamme sijaitsi kylätien varrella ja loman ajan meistä piti hyvää huolta herra Osman, jonka löysi istumasta tien varren 'toimistostaan'. Loman toisena aamuna tiedustelimme tarvitseeko Osman kaupasta jotain. Kaupasta, mitäpä sieltä voi tarvita? Opimme pian hakemaan pihallammekin pyörivien kanojen munat lähitalosta, noukkimaan tomaatit ja omenat pihalta ja saimme vielä maissit, perunat ja salaatit valmiiksi pihalle kannettuina. Osmanin vaimo kiikutti päivittäin börekiä ja oliiviöljyruokia eikä puutetta ollut mistään. Ei edes rakısta, jota isäntä itse valmisti.

Osmanin luona ei nautita luksuspalveluista vaan alueen kuuluisasta parantavasta vuoristoilmasta, läheisestä upeasta Dilekin niemimaan luonnonpuistosta ja siitä tunnelmasta, joka monissa lomakohteissa on kadonnut all inclusive-hotelleiden ja huonon taloustilanteen nujertamien työtekijöiden otsaryppyjen taakse. Puolentoista viikon reissun aikana näin kaksi ulkomaalaista, toisin oli 10 vuotta sitten jolloin alueella näki harvemmin paikallisia lomailijoita. Tiedät olevasi paikallisten rantalomailijoiden mekassa kun päivän tärkeimmäksi asiaksi osoittautuu ruokailu. Rannalle saavutaan valtavien ruokalastien kanssa, ensin aamiainen ja sen jälkeen alkaakin pian lounaan valmistelu. Isoja vesimeloneja leikataan ja ruuan välissä otetaan torkut puun alla.



Normaalisti viikon jälkeen hotellissa alan siirtyä jo kotiin paluu moodiin, ikävöin omaa pesukonetta ja ruuan tekemistä, ravintolan valitseminen alkaa jo ottaa päähän. Tällä reissulla paluu kotiin sujui tahmeasti ja nautin lomapäiviin sisältyvästä puuhastelusta. Söimme nolla kertaa ravintolassa ja valitsimme yleensä oman poukaman luonnonpuistosta ilman aurinkotuoleja ja rantaravintoloista kaikuvaa musiikkia. Iltaisin tuijottelin kaukana siintävää Kuşadasın kaupunkia ja tajusin etten halua sinne tällä lomalla edes käymään.


Osmanin majassa oli mukava mökkimeininki sillä ruuat valmistuivat yhden sähkölieden tai pihan yksinkertaisen grillin avulla. Iltaisin kanalauma saapui pihalle joka kerta samaan aikaan ja öisin alueen koirat haukkuivat viestejä toisilleen, aamulla herättiin naapurin kukon kiekunaan. Uni tuli illalla aikaisin ja aamulla heräsimme hyvin levänneinä. Oli aika lähteä munanhakureissulle.

Aamulla suuntasimme luonnonpuistoon tai läheisille rannoille kuin Kiljusen Herrasväki. Ensin pakattiin auto, kylmälaukkuun ruuat ja juomat, rantatuolit, pyyhkeet, piknikviltti, tytön lelut ja pelit, kalastusvehkeet, koira ja koiran kupit sekä tietenkin se valtava vesimeloni. Unohtuiko jotain? Toisinaan unohtui mutta tällä lomakonseptilla se ei haitannut, ellei ole pyyhettä, voi aina kuivatella aikansa auringossa. Aamuisin ajoimme Soğuçakin kylän läpi, jossa päivärytmi tuntui olevan vaihtumaton. Samat miehet teetuvassa, pölyiset keksihyllyt minimarketissa ja kaakattavat kanat. Kylän raitilta tilasimme pannulla paistuvat peruna-juusto ja feta-yrtti gözlemet matkaan mukaan. Kaikki kyydissä ja sitten kohti paikkaa, joka valikoitui yleensä vasta matkalla.


 

Lilluimme päivät kirkkaanpuhtaissa vesissä ja ihastelimme luonnonpuiston jylhiä maisemia, villisikoja ja upeita lintuja. Kaupunkilaistyttömme oppi ettei kaikkia ötököitä tarvitse pelätä ja yksi lempiasioista oli iltalenkki kylätiellä. Tästä lomasta ei jäänyt mieleen alueen parhaat kuppilat ja palvelut tai nähtävyydet, sen sijaan takataskuun jäi kummallinen kaipuu oliivilehtojen ja pähkinäpuiden rinteille ja kylätien varrelle, lämpimiä muistoja ihanista ihmisistä ja yhteisestä kiireettömästä ajasta. Miellyttävällä isännällämme oli tarina jos toinenkin elämästään kerrottavana, samalla kun hän tislasi kotipolttoista rakıa ja hoiti asiakkaita mehiläisterapiassaan mutta se onkin jo toinen juttu kerrottavaksi.




Millainen lomailija olet, hotelli, huoneistohotelli, kotimajoitus vai vuokramökki? Kaipaatko puuhaa vai riittääkö lomakaupungin kiertely?

14 kommenttia:

  1. Minä olisin juuri sellainen lomailija kuin sinä, päätellen tästä lomakertomuksestasi. Minusta kaikki tässä kuulostaa ihanalta. Näen tässä jotain suomalaisen luontoihmisen kaipuusta hiljaiseen, lähelle luontoa, omaan rauhaan. Ehkä se ei mitään suomalaista edes ole, onhan näitä monissa maissa - paitsi ehkä Välimeren maissa? Muistan vain Mallorcan rannan, jossa kaikki halusivat tunkea sinne, missä oli eniten ihmisiä. Meidän perhe tyytyväisinä viereisessä hiljaisemmassa poukamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, en itseasiassa aikoinaan edes ymmartanyt olevani luontoihminen. Maailmalla se on noussut esiin ja kaipaamme mieheni kanssa molemmat hiljaiseen ja rauhaiseen paikkaan vastapainoksi talle suurkaupungissa asumiselle. Nuo tayteen ahdetut rannat eivat myöskaan houkuttele, mieluummin kiviranta ja rauha kuin hiekkaranta ja paljon populaa.

      Poista
  2. Mä vietän lomani lähes 100%:sti kotona. Kun lapset olivat pieniä oli edessä pakollinen viikon sukulaisvierailu molempien vanhempien/sukulaisten luo 600-750 km:n päähän. En tykännyt kun se ainoa yhteinen lomaviikko meni ns. "kärsiessä". Jotain 10 vuotta kului ja sitten tajusin, että miksi? Ilmoitin jääväni kotiin ja sanoin miehelle, että jos hinkuat haukuttavaksi, mene lasten kanssa ja mies meni! Nyt lapset aikuisia ja ainoa joka enää lähteää sukulaisvierailulle on mies yksin. Kokee sen velvollisuudeksi. Tänä kesänä kuitenkin lähden matkalle sisareni kanssa, neljä päivää ulkomailla! Sinä aikana sisaren mies käy lasten kanssa velvollisuusvierailulla! :) Ai niin, käytiin me perheen kanssa 11 vuotta sitten Bulgariassa viikon reissulla! Nyt se tuntuu unelta ja sadulta! Harmittaa kun niitä reissuja olisi voinut olla paljon enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sukulaisvierailut eivat sovi meillekaan lomaohjelmaksi, ainakaan pelkastaan. Suomilomat ovat tassa mielessa meille ongelmallisia silla niissa on tasapainoiltava oman lomailun ja tuttujen tapaamisen valimaastossa, varsinkin kun kyseessa ovat vain minun sukulaiset. Yhteisista lomista on jaanyt hienoja kokemuksia ja muistoja, varsinkin tallaiset extempore-lomat joihin ei sisally suuria odotuksia ja suunnittelua ovat ihan parhaita. Mukavaa reissua sinulle sisaresi kanssa, nauti!

      Poista
  3. Kuulostaa ihan parhaalta lomalta, juuri tuollainen loma sopisi parhaiten minullekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kiva loma, kaupunkiin palattiin rentoutuneina ja haikeina.

      Poista
  4. Teillä oli kyllä ihanan ja rentouttavan kuuloinen loma!

    Minulle sopii vähän toisenlainen lomailu, sillä tykkään siitä, että lomalla ei tarvitse tehdä yhtään mitään, mitä arkena tarvitsee, esim. laittaa ruokaa. Tekemistä ja näkemistä saa kuitenkin olla mieluusti paljon. Jotenkin vain iloitsen suuresti siitä, että saan lomalla nähdä uusia paikkoja ja tehdä uusia juttuja.

    Alex. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on selvasti muuttuneet odotukset lomailusta, tietysti isona osana on myös se etta talla lomalla otettiin huomioon myös lapsi ja koira. Olen selvasti myös aavistuksen kyllastynyt loman monotoniseen rytmiin ja karsin ilmeisesti edelleen lievasta hotelliahdistuksesta.

      Poista
  5. Ihanalta kuulostaa tuo lomapaikkanne,tuoreine munineen ja vihanneksineen,varmaankin oli rentouttavaa ja erilaista kaupunkiin verrattuna.Itsellenkin sopisi tuollainen loma. Kaupungissa ottaisin mieluiten huoneistohotellin,jossa voisi vähän kokatakin paikallisia juttuja.
    Ihana tuo teidän Alex:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime kesana olimme huoneistohotellissa ja se oli ihan kiva, toisaalta kokkailimme minimaalisen vahan silla kaupungin ravintolahoukutukset veivat kuitenkin voiton. Nyt tuolla maalla siihen mahdollisuudet olivat sen verran huonommat ja oman maan antimet niin loistavat etta veivat voiton ja hyva niin, lomabudjettikin pysyi todella inhimmillisena.

      Poista
  6. Minulle sopii hyvin monenlainen. Tykkään kauniin steriilistä hotellihuoneesta, mutta myös mökkipahasesta. Kaupungin kiireestä ja sirkan sirityksestä keskellä ei mitään. Onnea olisi lomailla kulloisenkin mielialan mukaan. Sekoitellen erilaisia päiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut, minullekin sopivat erilaiset lomat mutta talla hetkella en lahtisi kirveellakaan kaupunkiin lomailemaan, Izmirin kaupungin meno vie veronsa ja lomalla tarvitsee nyt selvasti rauhaa ja mahdollisimman vahan vilinaa.

      Poista
  7. Oi, teidän loma kuulostaa täydelliseltä. Minä yhdyn noihin Paluumuuttajattaren sanoihin lomanvietosta. Olimme juuri kaupunkilomalla Berliinissä ja Prahassa, maanantaina suuntaamme Kolille ihmettelemään kansallismaisemia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih kuulostaa ihanalta, Berliini ja Praha ja sen vastapainoksi Kolille. Vaihtuvat elmäntilanteet varmasti vaikuttavat myös loman valintaan ja se millä kokoonpanolla reissataan.

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!