perjantai 30. kesäkuuta 2017

Lomalle lähdön tuskaa

Viime päivinä lämpömittari on kohonnut hikisiin lukemiin, Afrikan puolelta iskenyt lämpöaalto vei mittarin tänään punaiselle eikä työpäivä tuntunut loppuvan ikinä. Joimme lasten kanssa vettä vartin välein, tuulettelimme enkun korteilla toisiamme ja pyyhimme hikeä. Kello kolme lähdin parin viikon lomalle, jonka ajankohta selvisi vasta viime viikolla. Jos asuisin Suomessa, olisin todennäköisesti suunnitellut tulevaa kesälomaani jo maaliskuussa mutta Turkissa sen suunnittelu jäi viime tippaan. Olen aivan ulalla kun suomalaiset tuttavani miettivät keväällä kesälomaa, nyt jo?


Turkkilaisten lomat ovat lyhyet verrattuna Suomeen. Vuoden työskentely kerryttää 2 viikkoa lomaa ja viiden vuoden pesti samassa paikassa 3 viikkoa, vasta 15 vuoden jälkeen voi lomailla kuukauden.  Itselläni ei lomaa periaatteessa siis olisi tarhalta mutta kesäkoulun puolella tempo on hiljaisempi ja jokainen työntekijöistänsä kiinnipitävä omistaja myöntää opettajille lomat sopimuksen mukaan. Jos olisin ollut aikeissa matkustaa ulkomaille, olisin todennäköisesti varannut lennot ja ilmoittanut asiasta pomolle pienellä riskillä millaisen reaktion asia olisi saanut aikaan, potkut vai myöntymisen. Tänä vuonna emme kuitenkaan aio Suomeen joten lomalle lähtö jäi roikkumaan paastokauden päättävän sokerijuhlan alle. Juhlapäivinä tutkimme miehen kanssa lomamahdollisuuksia ja tajusimme että aika viime tipassa tosiaan ollaan.


Juhlapäivien aikaan nautimme Izmirin tyhjistä kaduista ja kahviloista, lampsimme lauantaina vasta iltapäivästä merenrantakuppilaan, josta saa jonottaa pöytää normaalisti pitkän aikaa, tällä kertaa saimme rauhassa valita parhaimman paikan. Koko kaupunki tuntui valuneen läheisiin lomakyliin, joista raportoitiin ruuhkia rannoilla ja teillä. Varasimme auton tyyliin ehkä 2. tai 3. päivä alkaen ja aloimme etsiä majoitusta. Ongelmaksi muodostui villi koiramme, jonka haluamme lomalle mukaan. Vahtikoirasta on hyötyä miljoonakaupungin kotivahtina mutta lomalle lähtiessä siitä muodostuu iso ongelma. Tarvitaan tietysti se auto ja tilava sellainen, sen lisäksi lomapaikan valinta rajaa hakua hyvin pieneksi. Kotieläimet eivät ole ongelma, jihuu hihkun, kunnes luen pienemmän printin joka menee usein näin: tietyt koirarodut ( ei isoja), vain kissat, eläimet vain pihalle, karvattomat eläimet ja niin edelleen.


Koiraystävällisiä villoja, koirahotelleita ja koirille tarkoitettuja hienon kuuluisia lomakoteja on toki tarjolla mutta hinnat ovat melko korkeita. Netin hotellisivustojen hinnastot voi sivuuttaa katkerana sillä koiran kanssa matkustava saa pulittaa minimissään kolminkertaisen yöhinnan siedettävästä majoituksesta. Omat vaatimuksemme ovat melko vaatimattomat: mahdollisimman rauhallinen paikka, suhteellisen läheltä rantaa ja keittomahdollisuus sekä jääkaappi, ei luksusta vaan mieluummin mummon mökki. Airbnb on ollut ykköspaikkamme, josta nyt odotan vastausta yhdestä kohteesta ja tutkin jo seuraavaa. Viimeisenä oljenkortenamme on tutun kiinteistönvälittäjän oma villa rauhallisessa paikassa, jonka hintataso on kipurajoilla. Onhan tässä aikaa, vasta perjantai ja startti mahdollisesti sunnuntaina.


Virallisia tietoja on kai mahdotonta saada mutta noin 10% turkkilaisista on passi. Se on kallis paikalliseen tulotasoon suhteutettuna eikä monella ole sille tarvetta, matka ulkomaille on kallis ja viisumin saaminenkin vaatii jo tietyn tulotason. Juttelin tänään omalla työpaikallani kesäsuunnitelmista, yksi aikoo perheen kotipaikkaan Mustallemerelle, toinen valmistautuu elokuussa oleviin häihinsä, kolmas aikoo parin viikon lomallaan sukulaistensa kesämökille Izmirin liepeille ja omistajat hotellilomalle rannikolle. Yksi paiskii töitä koko kesän ja toisen kesä kuluu etsiessä uutta työpaikkaa. Tarhamme on kolissut tyhjyttään sillä töitä paiskivat vanhemmatkin ovat vieneet suurimmaksi osaksi lapsensa sukulaisen hoiviin kesämökille. Hieman alkaa asfaltti poltella jalkoja ja mietin juuri näinä hetkinä niitä syitä miksi haluan asua suurkaupungissa enkä lomakaupungissa?


Olen vakaasti päättänyt olla maanantaina uimassa, merenrannassa koira kainalossa. Kylmälaukussa neljännes vesimeloni ja kylmää juotavaa. Ostin tänään töistä kotiin kävellessäni niin ison lierihatun etten ole sellaista vielä omistanutkaan. Huomenna nakuttelen työt loppuun, laitan koneen kiinni ja sitten lomamoodiin, olethan siellä odottamassa kesämökki, olethan?




8 kommenttia:

  1. Meille lomalle lähteminen on monesti vähän samanlaista, usein joko työtilanteen tai sään takia. Kun lopulta mennään niin otetaan mitä saadaan ja mennään mihin pääsee mutta kertaakaan ei vielä ole käynyt niin etteikö asiat jotenkin olis järjestyneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, asioilla on aina tapana jarjestya, niin tai nain :) Sain eilen varattua kampan tosin viela on mysteeri millainen se on :D Auto saadaan illalla ja pakatahan nyt vaikka viime minuuteilla, mieskin ehtii tanaan kotiin reissultaan. Lomalle, jeee!

      Poista
  2. Meilläkin lomat saa usein tietää vasta toukokuun lopulla, mikä sinne verrattuna on aikaisin, mutta täällä tietysti aika myöhään. Sitten taas lomamatkoille työpaikassani on oltu hyvin suppeita ja niitä on onneksi saanut varata jo ajoissa.

    Toivon teille ihanaa reissua ja mukavaa mökkipaikkaa. Minulla alkoi loma eilen ja elokuussa aloitan sitten opiskelut uudessa kaupungissa, viikonloppuisin tulen "kotikaupunkiin", miehen kotiin.Lapsi muuttaa omaan opiskelijakämppään myös nyt parin viikon päästä.jänniä aikoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa on viela virallinen lomakausi, joka helpottaa asiaa, taalla yksityisella sektorilla kaikki on aika villia touhua. Sain mökin varattua eilen joten eiköhan tasta nyt sitten oikeasti aleta virittaytya lomafiilikseen ja nokka kohti rantoja aamulla! Onnea opiskelupaikasta ja uusia tuulia arkeen! Jannia aikoja tosiaan kun lapsikin lahtee samaan aikaan omilleen, tsemppia muutoksiin!

      Poista
  3. Mukavaa lomaa teille,ja toivottavasti löytyy hyvä lomapaikka minne hauvelikin mahtuu mukaan.
    Täälläkin on Suomea lyhyemmät lomat: lain mukaan 5 ensimmäistä vuotta vain 14 pv., sen jälkeen tulee joka vuosi pari päivää lisää,ja maksimi 14 vuoden jälkeen on 28 pv.
    Huh,se helleaalto tuli tännekin...Kylmää vettä pitää koko ajan olla lähellä;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauvelikin mahtui mukaan ja mökissa on sitten elaimia jo omasta takaa eli pihapiirissa kissoja ja 2 koiraa (!), koirat ovat aitauksessa joten ei ole kuulemma ongelma, saas nahda millaiseen mökkiin olemme nyt menossa :) Aika samanlaiset ovat nuo lomaoikeudet teilla kuin taallakin. Huh helletta, yrita jaksaa helteessa!

      Poista
  4. Spontaaneja lähtöjä on tullut harrastettua. Alkuaikoina suunniteltiin suunnilleen matkareitti, mutta hotelleja ruvettiin etsimään aina iltaisin klo. kuusi. Ihan hullua, näin jälkikäteen ajatellen, mutta silloin se tuntui järkevälle, koska eihän sitä etukäteen voinut tietää, että mistä illalla itsensä löytää:D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Spontaanius on minusta ihanaa ja tykkaan siita, puhuimme juuri miehen kanssa etta me kaksi nukuttaisiin teltassa tai vaikka autossa tiukan paikan tullen, tyttökin menisi jo melkein missa vaan kun ei ole enaa vauva mutta koira.....se onkin jo matkakumppanina pieni rajoitin. Nyt varattiin spontaanisti mökki joka voi olla ihanan kamala tai kamalan ihana, pienella jannityksella siis lahdetaan matkaan.

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!