Suomessa Jussi, Turkissa Ramazan

Tänä vuonna Turkissa Ramazan kuukauden eli paastokuukauden aloitus ajoittui samaan kohtaan kun Suomessa juhannus. Izmirissä paasto rikotaan illalla vasta 20.46 iftar-illallisella, sahur eli varhainen aamiainen on nautittu  jo ennenkuin aurinko on noussut 03.48. Paasto on pitkä kun asteet ovat nousseet viime päivinä jopa +34.


Mitä Ramazan tuo tullessaan? Riippuu ihmisestä, osa turkkilaisista paastoaa, osa ei. Toiset kieltäytyvät kuukauden aikana alkoholista ja joku yrittää lopettaa tupakoinnin, joku toinen paastoaa kun taas osa jatkaa elämäänsä normaaliin tapaan. Paastokuukauden henki on kuitenkin mukava, se tuo yhteisöllisyyden ja turkkilaisten rakkauden nauttia ulkona olemisesta sekä tapahtumista hyvin esille. Kuukauden aikana nautitaan normaalia enemmin yhteisiä kaveri- ja sukulaisillallisia, kutsutaan koteihin tai tavataan ravintoloiden iftar-illallisilla. Paasto rikotaan vedellä ja taateleilla, sitä seuraa keitto, pääruoka ja jälkiruoka. Asiantuntijat neuvovat panostamaan aamiaisen ravintoarvoon, juustoa, jogurttia, täysjyväleipää ja vihanneksia. Illallisen tulisi pysyä terveellisenä eikä se saisi olla liian raskas, sokeria tulee välttää ja korvata makea jälkkäri hedelmillä. Usein käy niin, että paaston aikana nimittäin kilot lisääntyvät, eivätkä maltillisesti vähene. Paaston tarkoitus ei ole kuitenkaan riutua vaan sen tarkoitus on keskittää ajatukset oleelliseen, öykkäröiminen auringon laskun ja nousun välissä ei ole kuitenkaan asian idea.



Izmirissä paastoa ei välttämättä huomaa päivisin, ihmisiä istuu syömässä ja juomassa ravintoloissa. Ankarassa yritin välttää syömistä julkisesti tietyillä alueilla, iltaisin kuului aterimien kalkutus kun paasto rikottiin. Izmirissä ei kuulu kalkutus mutta leipäkauppa pysyy auki tuntia pidempään, myyjätär kiikuttaa juuri ennen paaston loppua useammat leivät lähitalojen parvekkeilla roikkuviin koreihin ja toivottelee asiaan kuuluvia paastonajan toivotuksia. Varhaisaamiaiselle paastoajia herättelee ramazan kuukauden rummuttaja, joka kiertää kortteleissa vanhan perinteen mukaan. Osasta paikoista perinne on jo kadonnut, en ole itse herännyt vielä pärinään mutta mies ja korttelissamme asuvat muut vahvistivat rumpujen pärisevän aamuvarhain. Viime yönä päristelyjä kovempi möykkä Karşıyakan kaupunginosassamme saatiin aikaan Karşıyaka Pinar urheilujoukkueen voittaessa Turkin miesten koripallomestaruuden 28 vuoden tauon jälkeen. Meteli oli melkoinen ja se kesti vaihtelevasti aamu 05 asti. Rantabulervardi oli ollut ihmisistä mustana. Karşıyakalaiset ovat fanaattisia oman joukkueensa suhteen ja nyt se tuli esille hyvin, ehkä hurjin kuulemani meteli Turkin vuosien aikana. Kaf kaf kaf, sin sin sin, kaf sin kaf sin kaf huudot kaikuivat nukahtaessa ja aamun sarastaessa.



Tuttavistani ei paastoa monikaan, anoppi ja ystäväni mies ovat paastonneet viime vuosina, muutama entinen työkaveri aikoinaan. Paastosta ei kukaan heistä pidä paljon puheita, se on oma henkilökohtainen valinta ja sujuu arjen keskellä, käydään töissä ja hoidellaan askareita, anoppi kuukahtaa iltapäiväksi levolle, energiaa pyritään säästelemään eikä illalla soitella Pizza Hutiin vaan valmistetaan tavallinen kotiruoka, ilta kuluu teen, pähkinöiden, kuivattujen hedelmien ja tuoreiden hedelmien kera. Yöllä kukutaan mutta se ei poikkea monen arjesta. Monen paasto päättyy puistoissa tai ranta-alueilla piknikillä, kaupungeissa on normaalia enemmin hattaran, ilmapallojen ja herkkujen myyjiä, lapsille suunnattuja esityksiä ja karnevaalitunnelmaa. Ramazanista nauttimiseen ei ole pakko edes paastota, illallisille ja yhteisestä ilosta nauttimiseen voi osallistua jokainen.


Kaupunki pystyttää paaston ajaksi iftar-telttoja eli lähinnä vähävaraisille tarkoitettuja illallispaikkoja, joissa tarjotaan paastonajan iltoina illallinen. Izmirin kordonilla paastokuukauden ensimmäinen paasto illallinen nautittiin nyyttärityyliin piknikillä, se keräsi yhteen noin 300 illallistajaa sosiaalisen median avulla, kodittomia ja katueläimiäkään ei unohdettu. Paikalliseen uutiseen pääset täältä: http://izmirim.co/kordonda-yeryuzu-sofrasi-kurdular/

Muutto on ihan ovella, ensi viikolla kuvia ja muuttojuttuja. Iloista juhannuksen jatkoa kaikille lukijoille!

Kommentit

  1. tuttua entisestä kotimaasta. hyvää jussinjatkoa sinne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari, toivottavasti oli kiva juhannus koleasta saasta huolimatta.

      Poista
  2. Fiksua. Täälläkin oli noin 30 vuotta sitten. Uskonnon äärimmäistyminen toi tullessaan kyttäämisen ja ilmiannon. Pari vuotta sitten jopa pidätettiin ihmisiä, jotka söivät (yksityisissä tiloissa!) paaston aikaan. Kaikkien muka pitäisi paastota iästä ja sairauksista huolimatta. Järjetöntä touhua. Nyt saatiin maltillinen uskontoministeri,joka parhaansa yrittää palauttaakseen perinteisen suvaitsevaisen mallin, mutta vähissä on hänenkin keinonsa, kun ääriliikkeet ovat jo juurruttaneet oppinsa ihmisten mieliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kamalaa, aarilaidasta toiseen taitaa olla aikamme ilmiöita :( Pakottaminenhan on ihan sairasta, eikö paastosta sanota etta sita ei edes suositella raskaana oleville, sairaille, vanhuksille, nuorille, matkustaville jne.

      Poista
  3. Teillä näyttää siellä olevan ihanan vihreää! Adanassa on keskustan alueet aika kuivat eikä palmujen lisäks ihan kauheen paljon muita puita näy.. :p

    Ramadan tuntuu olevan tosi mielenkiintosta aikaa, kiva päästä näkemään sitä ihan näin paikanpäältä! Mä oon täällä huomannu jonkun verran kahviloissa ja ravintoloissa syöjien vähentyneen mutta en ihan kauheen merkittävästi. Yks poikaystävän kämppiksistä viettää tosin Ramadania ja onkin ollu tosi mielenkiintosta kysellä kaikkee tähän liittyvää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilla on vehreaa, se on ihanaa! Kevaalla satoi ihan kivasti vetta ja koko kesakuunkin on ripotellut silloin tallöin, nyt taitaa tosin olla pian hanat kiinni ja helteet kasilla. Noilla puistopiknikeilla on kiva tunnelma, siellakin on varmaan kokoontumispaikkoja iftarin aikaan :)

      Poista
  4. Antalyassa ammuttiin tykilla illalla kun sai syoda. Se oli aika jannaa turistille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gaziantepissä ammutaan myös tykillä tuolla gaziantepin linnotuksella, itse en oo sitä kuullut kun asutaan siitä, onneksi, hieman kauempana :D

      Poista
    2. Mersinissakin ammutaan tykilla!:)

      Poista
    3. Ankarassakin taidettiin ampua tykilla, jos oikein muistan ja Alanyan ajoilta muistankin tuon tykin pamahduksen.

      Poista
  5. Täälläkin Ramadan alkoi ainakin tuttavaperheessä. Unohdin kysyä, että kuinka se onnistuu Suomen yöttömässä yössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitavat noudattaa jonkun muun paikan aikoja, ainakin jostain luin etta oli suositeltu Mekan mukaan paastoamista?

      Poista
    2. Suomen aikaa noudattavat ainakin mun tuntemat turkkilaiset, mieheni mukaan lukien. On se kyllä tosi lyhyt aika nyt, mitä aurinko ei ole ylhäällä. Mare

      Poista
    3. On varmasti rankka paasto, mika on Suomessa iftar-aika ja monelta syödaan varhaisaamiainen?

      Poista
    4. Radiossa sanottiin, että paastonaika Skandinaviassa on 22 tuntia. Näin varmaan myös Suomessa eli iftarin jälkeen suoraan sahur ja taas paastotaan. Sää Suomessa on tällä hetkellä tosin suosinut paastoajia.

      Poista
  6. Alanyassakin ammutaan tykillä Kalen kukkulalta, tyttö odottaa parvekkeella milloin kuuluu pum ja baba saa aloittaa ateriansa rauhassa :))

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se pum onkin hyva merkki. Huomasin eilen etta korttelimme herroista muutama, jotka ilmeisesti paastoavat keraantyivat kahvilaan odottelemaan iftar-aikaa, kai se aika menee leppoisammin seurassa jutellessa.

      Poista
  7. Paljon mukavammalta kuullostaa kuin Ramadan täällä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siella taitaa olla tiukempaa, Izmirissa paastokk nakyy aika vahan, toista on tietysti taallakin vanhoillisimmilla alueilla.

      Poista
  8. Kuulostaapa kiinnostavalta! just puhuttiin paastoamisesta viikonloppuna, sukulaiseni kun viettää paljon aikaa Pohjois-Afrikassa, missä paastoaminen kulttuuriin. Toki kuuluuhan se monilla myös täällä Ranskassa. Täytyy kyllä vielä tähän lopuksi sanoa, että minulla oli kyllä viikonloppuna ikävä suomalaista juhannusta, vaikka muuten ihanaa olikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan olla vahan vieraantunut jo suomalaisesta juhannuksesta, sita kun ei ole tullut vietettya niin pitkaan aikaan, mulla siihen liittyy muistoissa mökki, railakkaat kaverijuhannukset ja vaihteleva saa, yleista ilonpitoa muttei mitaan kovin suuria tunteita, suomalaisista juhlista ikavöin joulua joulunaikaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit