Lasten Turkki

Turkissa vietettiin 23.4 lasten- ja nuorten päivää, silloin on virallinen vapaa ja paikat pullollaan perheitä, lastentapahtumia ja esityksiä. Ihana päivä, varsinkin tytön mielestä, eikä valittamista ollut äidilläkään, ilmat suosivat, leikkikavereita on paikat pullollaan ja jätskiä sekä suklaata saa luvan kanssa syödä liikaa. Me hyörimme keskustassa muiden perheiden seassa ja nautimme tunnelmasta, mukaan tarttui ilmapallo ja herkkuja, naama sai väriä ja vaatetta oli liikaa päällä. Uskottava se on, kesä on pian täällä!


Lapsilla on kivaa Turkissa lastenpäivänä, kuten myös monina muina päivinä. Turkki on lapsiystävällinen maa, lapsen mukaan ottamista ei tarvitse selitellä eikä stressata, lapsi on moneen paikkaan tervetullut. Turkkilaisille juoksevat metriheikit ja lasten kälätys on osa arkea, siitä ei ärsyynnytä eikä ketään mulkoilla. Lapsilla on ihan erityinen sija paikassa kuin paikassa, ihan varmasti jokaisella kauppareissulla tai puistomatkalla vähintään yksi papparainen tai mummeli tulee juttelemaan tytölle, naapuri kirmaa hakemaan suklaata kotoaan ja mikä tärkeintä, lapselle puhutaan suoraan. Kysellään tavallisia ja hymyillään, kiva että tulit ja olet siinä, ei tarvitse kovin kaukaa hakea syytä turkkilaisten vahvaan itsetuntoon.


Lapsen huomioiminen ja ottaminen mukaan erilaisiin paikkoihin on yksi Turkin ihanimpia puolia, viikonloppuna voit olla varma, että puistot ja ranta-alueet täyttyvät perheistä, ravintoloissa on perheitä, lapsia juoksee sinne tänne. Puistossa työnjako on usein selvä, jos on pienempiä paikalla, seisoskelee yksi aikuisista ylhäällä jeesaamassa, yksi ottaa alhaalla kiinni, kolmas auttaa portaissa, muut istuvat juoruilemassa. On rämäpäitä ja rauhallisempia tapauksia, sikin sokin. Turkkilaiseen puistoon lähtijälle hyvä vinkki on varata mukaan lapsille sopivia keksejä tai muuta naposteltavaa, turkkilaisilla äideillä niitä usein on kaikille jaettaviksi, kosteuspyyhkeet on hyvä pitää vieressä, sillä tyttö ilmestyy usein naama muruissa tai suklaassa jonkun toisen äidin luonta. Kosteuspyyhkeet ovat hyvä hätäapu helteellä ja lukuisten kissojen ja koirien rapsutuksen jälkeen.


Lastenparatiisilla on kuitenkin kääntöpuolensa, viimeisen raportin mukaan lapsista aivan liian suuri osa elää köyhyydessä. Näen päivittäin lapsia keräämässä roskia, kerjäämässä äidin kanssa, myymässä nenäliinoja. Koulutuksen taso ja kehityksen olemattomuus suututtaa, lapsia rakastetaan mutta monella ei ole mahdollisuus panostaa lapsen tulevaisuuteen niin paljon kuin haluaisi. Puistossa luokseni juoksi 12-vuotias tyttö, kauniit kasvot pelkkää hymyä, tyttö halusi harjoittaa englanninkielentaitoaan kun huomasi ulkomaalaisen. Tytön äiti kertoi kuinka innokas englanninopiskelija tyttö on, harmi vaan että opettaja ei ole yhtä etevä ja innokas ja on jäänyt jo tytön jälkeen kielitaidossa. Kesäisin tyttö pääsee onneksi lomalle Kuşadasiin ja kiertää ulkomaalaisen luonta toisen luo juttelemassa. Vanhemmat eivät osaa englantia, joten heistä ei ole apua. Aika monen into tyssää kun innostajia ei ole. Latastenpäivä on kiva, jospa näkisimme sellaisen päivän jolloin juhlittaisiin koulutustason nousun kunniaksi.


Lastenpäivänä liput liehuvat, Izmirin lahden toiselle puolella rakennuksia koristavat valtavat liput näkyvät tänne asti, yläkerran naapurimme ripustama lippu roikkuu omalla parvekkeella asti, vastapäisen talon parvekkeita komistavat valtavat Atatürkin liput. Lasten- ja nuortenpäivänä lapsia muistetaan monin tavoin, vapaiden ja tapahtumien lisäksi joukko lapsia kutsutaan parlamenttiin ja osa heistä pääsee tapaamaan pääministeriä, lapset istuvat ministerien paikoilla, joku jännittää kun taas toinen jutustelee reippaasti mikkiin. Jos olisin lapsi, tulisin lomalle Turkkiin, kahmisin kaikki herkut, hymyt, pään ja poskien taputukset, vääntäisin tekoitkua saadakseni vielä lisää edellämainittuja ja koko pölhön aikuisporukan sekaisin. Lisää suklaata, poğaçaa, jäätelöä ja pillimehua, kiitos.

Kommentit

  1. Meille 23.Nisan on ollut yhtä kuin kevätjuhla. Hienot oli showt tänä viimeisenäkin vuonna ja haikeus rinnassa. Siellä tanssii niin tytöt kuin pojat ja mietin, että tällaista eivät olisi ikinä oppineet ja kokeneet Suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kavinkin katsomassa sun blogista kuvat teidan hienosta juhlasta, tuollaiset tapahtumat jaavat taatusti mieleen, ulkomaalaiasen ystavan poika oli ekaa kertaa tarhan 23 nisan juhlassa ja oli hyvin erilainen kokemus sekin heille!

      Poista
  2. Näissä postauksissa on useastikin ollut esillä, kuinka arvostetussa asemassa lapset on Turkissa - saa näkyä ja kuulua, mikä on aivan ihanaa. Niin pitäisikin olla. Niitä tulevaisuuden aikuisia pitäisi vaalia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mielta, taalla niin lastenpaivana kuin monesti muulloinkin kuulee sanottavan, etta lapset ovat tulevaisuus, systeemissa moni asia mattaa mutta suhtautuminen lapsiin kylla aina lammittaa mielta.

      Poista
  3. Taas yksi samankaltaisuus Turkin ja Korean välillä! Täällä lapset ovat myös paljon esillä ja heidät huomioidaan joka tilanteessa. Lastenpäivää vietetään heti vapun jälkeen toukokuun alussa, jolloin on kansallinen vapaapäivä ja tietysti kaikki huvipuistot, eläintarhat ja lelukaupat pullollaan lapsiperheitä. Me lapsettomat voimme sitten nauttia vapaapäivästä muuten vain :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No naitahan riittaa, naita samankaltaisuuksia nimittain, veljeskansoja tavalla tai toisella :D

      Poista
  4. juuri näin, mutta suomilapsethan vääntää itkua liiasta huomiosta, koska eivät ole siihen tottuneet ja pitävät sitä pelottavana, ikävä kyllä. Meidän kassu taas oli ekat kuukaudet eksyksissä suomessa, kun yht äkkiä ketään ei kiinnostanut, eikä huomiota enää tullut samaan tahtiin.
    Välillä tekisi mieli huutaa, että mikä teitä vaivaa, onko se kommunikointi niiiin vaikeaa, muutama sana, siinä se ja monella olisi parempi olo! Siis täällä suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, suomalaisille lapsille turkkilaisten tyyli huomioida lapset on varmasti monesti pelottava kun sellaiseen ei ole totuttu, ei suomalaisten tarvitse samanlaisiksi muuttuakaan mutta perushuomiointi olisi ihan kivaa, etta lasta tervehditaan ja heillekin puhutaan. Siita tulee tosiaan kaikille parempi olo, kohta toivottavasti nahdaan, milloin tulette?

      Poista
  5. Täällä Suomessa lapsiin suhtautuminen on täysin päinvastaista. Aina saa olla varuillaan kaupoissa ja liikennevälineissä ettei lapsi vaan päästäisi ääntäkään. Ja jos niin pääsee käymään, saat varmasti vihaiset katseet ja muminat perääsi. Tästä syystä ei paljon huvita pyöriä "ihmisten ilmoilla". Turkissa ollessamme ei ahdista jos lapsi saa vaikka kiukkukohtauksen. Kukaan ei mulkoile murhaavasti.
    -Säpinä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :( Joo no tuo ei ole kylla kivaa etta on sellainen tunne, etta lapsi on joka paikassa hairiötekija, hankalahan sita on oppia yhteiskuntakelpoiseksi jos pitaa aina pysytella kotona.

      Poista
  6. Minä olen sellainen lapsimagneetti. Melkein missä vain liikun, saan lapsiseuraa. Hyvä, että näin, olenhan päiväkodissa töissäkin. Koitan huomioida pienet kanssaihmiset aina myös vapaaehtoistyössäni kassalla, vielä pikkuisen aikuisia paremmin.Tykkään jutustella vieraidenkin lasten kanssa, ja huomaan kuinka yleensä vanhemmat siitä pitävät, on kyllä muös heitä, jotka katsovat, että mikähän hullu tuossakin meidän lasta lähestyy. Olisipa täälläkin lastenpäivä.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa Venla, niin metsa vastaa kuin sinne huudetaan? Kylla lapsi tunnistaa sellaisen, joka mielellaan juttelee ja osaa asettaa itsensa lapsen tasolle. Jokaisen paivan pitaisi olla tavallaan lastenpaiva! :)

      Poista
  7. Vaihteeksi teksti olisi voinut olla Italiasta..näin täälläkin..:) Ensin huomioidaan lapset ja sitten vasta aikuiset..uskon että suuri syy Italial.hyvään itsrtuntoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Turkkilaiset ihailevat Italiaa ja italialaisia, ovat siis varmaan sielunveljia toisilleen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit